Onnellisuus ei ole ihmiselle luontainen olotila

Pian taas toivotamme toisillemme onnellista uutta vuotta. Voisimmeko toivottaa myös oman arvoista vuotta tai merkityksellistä vuotta? Onnellisuus voi joskus olla ansa, johon me lankeamme. Mitä enemmän koitamme tulla onnelliseksi kontrolloimalla ja välttelemällä elämässä väistämättä eteen tulevia hankaluuksia, sitä tiukemmin ne ovat läsnä ajatuksissamme ja ohjaavat valintojamme. Päivittäinen köydenveto on raskasta ja vie meitä pois päin siitä, mikä itse asiassa toisikin rauhaa.

Jo muinaisen ihmisen selviytyminen lajina perustui vaarojen ja uhkien ennakointiin ja välttelyyn. Nykyihminen tekee yhä sitä samaa esimerkiksi puntaroimalla, arvostelemalla, murehtimalla ja vertailemalla. Huomiomme usein ensiksi sen, mitä meiltä puuttuu tai mitä emme ole tai miten paljon parempi joku muu on.

Laumaeläimenä myös hylätyksi tulemisen pelko elää meissä vahvasti. Lauma on tuonut turvaa vaaroilta. Siksi tänäänkin haluamme kuulua johonkin ja muiden mielipide koetaan tärkeäksi. Haluamme miellyttää. Mutta kenen elämää silloin elämme?

Hyväksymis- ja omistautumisterapiassa (HOT) opettelemme hyväksymään asioita, havainnoimaan omia haitallisia ajatuksia ja suhtautumaan elämään sellaisena kuin se ilmenee. Jatkuva onnellisuuden tavoittelu voi aiheuttaa myös masennusta. Masennus on yleinen sairaus ja lievistä masennustiloista kärsii noin 10–15 prosenttia, vakavista masennustiloista noin 5 prosenttia ja psykoottisista depressioista vajaa prosentti suomalaisesta aikuisväestöstä.

Köydenveto loppuu, kun köydestä päästää irti, hyväksyy ongelman ja ottaa omiin ajatuksiin etäisyyttä. Haasteet kuuluvat elämään eivätkä kaikki ongelmat poistu, mutta ne eivät usein myöskään kestä ikuisesti. Onnellisuus ei ole ihmiselle luontainen olotila, mutta itsellemme merkityksellinen sekä omiin arvoihin pohjautuva elämä on kaikkien oikeus, joka tuo mukanaan tunteita - iloa, surua, mielihyvää ja hetkittäin onneakin.

Lähde ja kirjallisuusvinkki: Russ Harris: Onnellisuusansa